TAPAAMINEN 30.5.2015

KIINNOSTAISIKO TEITÄ TULLA 30.5.2015 ILLALLA

PAASIKELLARIIN?

TÄMÄN VUODEN UUTENA KOKEILUNA ON YHTEINEN TILAISUUS

KAIKKIEN VUOSIEN 1965, 1964, 1963 JA 1962

VUODEN 2013 JUHLA

KESÄKUUN ENSIMMÄISENÄ AURINKOISENA LAUANTAINA VUODEN 1963

RIEMUYLIOPPILAAT JUHLIVAT UUSIEN YLIOPPILAIDEN KANSSA.

VALTIOTIETEEN TOHTORI PEKKA KORPINEN PITI TERVEHDYSPUHEEN

UUSILLE YLIOPPILAILLE.

 

Alppilan lukion ylioppilasjuhla 1 .6.2013 

 

Moi, Rehtori, opettajat ja oppilaat, vuoden 1963 riemuylioppilaat ja tietysti kevään uudet ylioppilaat, joille haluan erityisesti sanani osoittaa. 

 

Tulin Alppilan yhteislyseoon syksyllä 1959 keskikoulun viidennelle luokalle. Siirryin tänne karismaattisen voimistelunopettajani Otso Vilhusen houkuttelemana. Upo uusi valtion kokeilukoulu oli jyrkkä vastakohta vanhoilliselle ja nuutuneelle Kruunuhaan keskikoululle. Suuren innostuksen vallassa huipputasoiset opettajat korostivat, että Alppilassa opiskellaan elämää ei ylioppilaskirjoituksia varten. 

 

Koulun ensimmäinen ylioppilasvuosikerta kirjoitti keväällä 1962. Reputtaneiden suuri määrä oli yllätys kaikille. 

 

Muistan hyvin kuinka  syksynä  unohdetiin kaikki puheet opiskelusta elämää varten ja kaivettiin esiin vanhat kunnon "jacobsonfrobergit". Tästä huolimatta reputtaneiden määrä pysyi melko korkealla. 

 

Alkuvuosien heikohko menestys ylioppilaskirjoituksissa johtui paitsi hienosta kokeiluja suosivasta ilmapiiristä myös poikkeuksellisen monipuolisesta oppilasaineksesta. Naapurikoulujen opettajat olivat luvanneet vaikeuksissa olleille oppilaille luokalta pääsyn, jos he siirtyvät Alppilaan. Ensimmäisten vuosikertojen oppilaat olivat hyvin motivoituneita, mutta eivät aina koulunkäyntiin. Harrastuksiin olikin koulussa aivan erinomaisen hyvät mahdollisuudet. Luovuutta kannustettiin ja monessa tapauksessa se puhkesikin kukkaan jo kouluaikana. Alppilasta on tullut valtakunnan tietoisuuteen monet musiikin, kirjallisuuden, tanssin, elokuvan ja politiikan karkinimet, unohtamatta tietenkään voimistelua. 

 

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta kirjailija ja filosofi Albert Camus n syntymästä. Kirjallisuuden Nobel-palkinto teki hänestä ajankohtaisen nimen 1950-luvun lopulla. Luimme viidennellä luokalla Camus´n Ruton. Legendaarinen äidinkielen opettajamme Terttu Tupala kertoi, että hän sai edellisessä koulussaan Munkkiniemen yhteiskoulussa vihaisen soiton Suomen Pankin pääjohtaja Klaus Warikselta ( tuleva esimieheni) Ruton luetuttamisesta. Waris ihmetteli, miten nuoret ihmiset voidaan panna lukemaan näin kauheaa tekstiä. 

 

Uskonnon ja kirkkohistorian opettaja Olavi Aula antoi minulle vuotta myöhemmin tehtäväksi pitää esitelmän Camus'n absurditeettifilosofiasta Sisyfos-myytin valossa.  

Tämä tehtävä on vaikuttanut pysyvästi ajatteluuni. 

 

Jumalat olivat suuttuneet Sisyfokseile ja tuominneet hänet työntämään ikuisesti hyvin raskasta kiveä vuorenhuipulle, josta se aina heti vierähti takaisin alas. Camus'n mukaan Sisyfos vapautui kohtalon kirouksesta ponnistelemalla joka kerta täysillä ja innostuneesti työntäessään järkälettä ylös vuorenrinnettä. Näin hän kasvoi absurditeetin yläpuolelle. Camus oli siis pohjimmiltaan optimisti toisin kuin toinen absurditeettia käsitellyt kirjailija Fraz Kafka. 

 

Pitkän elämän aikana moni ehtii kohdata absurditeetin ongelman. Kaikkiin elämän käänteisiin voi kuitenkin suhtautua Sisyfoksen tavoin yrittämällä kaikissa oloissa tehdä parhaansa. Paskaduuneja ei tälloin ole olemassa. Kaikkea voi aina kehittää ja parantaa, myös omaa elämää. 

 

Hyvät uudet ylioppilaat, 

 

Olette nyt saavuttaneet merkittävän välietapin elinikäisen oppimisen tiellä. Tällä kertaa en kuitenkaan toivota teille onnea - vaikka sitäkin te tulette tarvitsemaan - vaan kaikkien riemuylioppilaiden puolesta voimia ja rohkeutta kohdata ja muuttaa maailmaa, kukin omalla tavallanne. 

 

Mutta sitä ennen, pitäkää hauskaa tänä iltana.

JA 50 VUOTTA KOKENEEMPANA SAMAN KIVEN VIERESSÄ

TÄMÄ ON VIIMEISIN KUVASARJASTA